"Hosuli on pieni eläin joka hosuu, siis poukkoilee ympäriinsä kovaa vauhtia ja umpimähkään, kaataa kumoon ja hukkaa kaikkea mahdollista." Kuvaus Hosulista Muumipapan urotyöt kirjassa. En tiedä ihan pienestä eläimestä, mutta tämä tekstinpätkä kuvaa meidän Hosulia pelottavan hyvin. Tamma vailla off-nappulaa tai slow downia. Harjaillessa on parasta olla turvakärjelliset kengät jalassa, ihan kaikkien parhaaksi. Hosuli on kiltti, muttei erityisen tarkka kavioistaan, joten ei olisi muuten ensimmäinen kerta, kun jonkun raukan varpaat on muussia tamman käsittelyn jälkeen. Valitettavaa on myös se, että Hosuli on varsana onnistunut traumatisoimaan itsensä siihen malliin, että hevoselta löytyy vetopaniikin poikasta. Karsinassa vain ja ainoastaan häseltävä tamma on erittäin hyvä yhdistelmä vetopaniikin kanssa (not). Taluttaessa Hosulin turvan ympäri on hyvä kiepauttaa naru, sillä tamma tuppaa olemaan välillä vähän turhankin vauhdikas. 

Muutaman kerran on tullut lapsiperheitä kysymään, onko Hosulilla mahdollista ratsastaa. "Se on niin kaunis ja näyttää tosi kiltiltä. Voisiko meidän pikku Liisa päästä sen kanssa touhuamaan?" Ei, ei voi. Hosuli ei tosiaankaan ole lastenratsu, vaikka se niistä tykkääkin. Ratsastaessa Hosuli saa sen tuhannen kilometrin tuntivauhtiin vielä viisi tuhatta lisää, ja auta armias sen keskittymisen etsiskelyssä. Höseltävä kun on, tamma tarvitsee paljon tukea tehtävien suorittamiseen, ja oikeinpäin ratsastus on ajoittain kovinkin haastavaa. Uuden oppimisen tahto on kova, ja Hosuli onkin usein ensimmäisenä tarhan portilla lähdössä töihin. Esteitä on testattu ratsastajan kanssa muutamaan otteseen, ja tamma näyttää omaavan hyvän estesilmän ja tekniikan. Mitä irtohypytyksessä on nähty, Hosulilla voisi hyvinkin olla ponnua isompiinkin luokkiin. Tosin tamma ei taida itse tietää olevansa vain vaivaiset 142 senttiä korkea...

​Muiden hevosten kanssa Hosuli tulee toimeen melko hyvin. Se pelkää kuollakseen kaikkia shettiksen kokoisia (ei mitään käryä mistä tämä kumpuaa), mutta annapa tammalle kaveriksi vaikka itseä kolmekymmentä senttiä korkeampi, ja Hosuli sekoaa riemusta. Sen ehdottomia lempijuttuja tarhassa on virikkeiden kanssa touhuaminen ja muiden kanssa leikkiminen. Koppiin tamma menee luottavaisin mielin, kunhan on herkkuja peremmällä tarjolla. Ulkonäöllä ei Hosulia ainakaan ole pilattu, vaikka nimi ja luonne voikin antaa vähän erilaisen kuvan. 

​

 © Alva